Marraskuun 2021 lopussa kaikki oli valmista. Konferenssikeskuksen tuolit aseteltu riviin, tarjoilut tilattu ja ministerit taustoitettu. Sitten Omikron-variantti yllätti ja WTO:n 12. ministerikokous jouduttiin perumaan viime hetkellä.
Kesäkuussa 2022 yritetään uudelleen. Tällä kertaa musta joutsen saapui jo aiemmin, helmikuun 24. päivä. Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti WTO:n agendaa, samoin kävi muissakin monenvälisissä järjestöissä.
Kyseessä on ensimmäinen kerta WTO:n historiassa, kun yksi jäsen on hyökännyt toiseen jäsenmaahan laajamittaisella sotilaallisella tavalla. Sodalla on merkittäviä vaikutuksia kansainväliseen kauppaan, toimitusketjuihin ja hintoihin. Sota on ylipäänsä isku monenvälistä sääntöpohjaista järjestelmää kohtaan, jota WTO edustaa. WTO, jota on totuttu pitämään teknisenä järjestönä, ei voi pysytellä ulkopuolella.
Edellisen kokouksen tuloksiin vuonna 2017 Buenos Airesissa oltiin pettyneitä. Nyt rima on matalammalla: kokouksen järjestäminen ylipäänsä ja niin, ettei vaikea kansainvälispoliittinen tilanne johtaisi sen täydelliseen epäonnistumiseen, olisi järjestelmän kannalta jo onnistuminen. Mitkä tahansa varsinaiset tulokset olisivat saavutus.
Kunnianhimoakin on. Monet, etunenässä järjestön nigerialainen pääjohtaja Ngozi Okonjo-Iweala ja järjestelmän tukipilari EU, haluaisivat kokouksesta lisäksi rajallisen määrän realistisia lopputulemia. Tämä tarkoittaa sopimuksia pitkään neuvotelluissa asioissa kuten SDG-mandaattiin perustuvat kalastustukien reformineuvottelut ja maatalouden työohjelma, ministerijulistukset WTO-jäsenten toimista ruokaturvakriisissä ja kaupan pitämiseksi avoimena ja läpinäkyvänä pandemiassa, sekä sähköisen kaupan tullimoratorion jatkaminen. Ideaalitilanteessa, ja seuraavaa ministerikokousta silmällä pitäen, päästäisiin sopuun työn käynnistämisestä WTO:n uudistamisesta, ns. reformista.
Ministerikokouksen tuloksia on jo saavutettu useanvälisesti, neuvottelut palveluiden kotimaisesta sääntelystä saatiin päätökseen loppuvuodesta, ja kaupan ja ympäristön saralla annettujen ministerijulistusten myötä käynnissä on kolme useanvälistä aloitetta: strukturoidut keskustelut kaupasta ja ympäristöllisestä kestävyydestä, kaupan rooli muovisaasteongelman ratkaisemiseksi sekä fossiilisten polttoaineiden tukien reformi. Myös sukupuolten välisen tasa-arvon ja naisten taloudellisen voimaantumisen edistämiseksi kaupan keinoin on saatu aikaiseksi ministerijulistus 121 jäsenmaan toimesta.
Monenvälisten prosessien loppuun saattaminen vaatisi konsensusta, poliittisesti jakavista kysymyksistä puhumattakaan. Venäjä syyttää ruokaturvakriisistä pakotteita ja on saanut narratiivilleen jonkin verran ymmärrystä kehitysmaiden keskuudessa. Toisaalta Ukraina haluaa, että Venäjän hyökkäys tunnustetaan ruokaturvakriisin juurisyyksi ja viljojen viennin esteisiin kuten satamien blokkaamiseen puututaan. Jää nähtäväksi, onnistutaanko poliittisiin kysymyksiin löytämään ratkaisua.
WTO:n kriisistä on puhuttu vuosia ja monet jakolinjat ovat olleet olemassa jo WTO:n perustamisesta, vuodesta 1995 lähtien. Harvemmin puhutaan siitä, kuinka järjestelmä toimii: yli 95 prosenttia maailmankaupasta on WTO:n sääntöjen piirissä, sopimusten toimeenpanoa valvotaan ja kauppahuolia käsitellään toimielimissä, valtaosassa ilman turvautumista riitojenratkaisuun. Riitojenratkaisu, halvaantunutta valituselintä lukuun ottamatta, toimii normaalisti konsultaatio- ja paneelivaiheineen, ja sitä käytetään. Tämä ”ruisleipä” on kansainvälisen kaupan perusta. Se vie WTO:n sihteeristön ja jäsenmaiden resursseja, mutta jää neuvottelufunktion ja sen epäonnistumisen varjoon.
WTO-jäseneksi vuonna 2012 liittyneen Venäjän hyökkäys Ukrainaan haastaa pitkään vallalla olleen uskomuksen, että kauppa ja taloudellinen integraatio luovat rauhaa. Kuten pandemia, myös Ukrainan sota on johtanut omien intressien edistämiseen muiden kustannuksella esimerkiksi vientirajoituksin.
Paras ratkaisu niin rokotteiden kuin ruuankin saatavuuteen on kaupan pitäminen avoimena ja läpinäkyvänä, ei rajojen sulkeminen. Yksikään maa, suurimmatkaan, ei pysty vastaamaan tarpeisiinsa yksin. Yhä keskeisempi nouseva teema WTO:ssa on Suomen vahvasti edistämä ympäristöllinen kestävyys, eli kaupan ja kaupan sääntöjen rooli niin ilmastonmuutoksen hillitsemisessä kuin kiertotaloussiirtymän tukemisessa. Ministerikokouksen lopputulemiin kuuluvien kolmen julistuksen toimeenpano on käynnissä ja katse jo seuraavan ministerikokouksen tavoitteissa.
Globaalien haasteiden ratkaisemiseksi tarvitaan monenvälistä yhteistyötä ja kaupalla on keskeinen rooli. Säännöt luovat ennakoitavuutta ja erimielisyyksiä on parempi ratkaista järjestelmän sisällä kuin sen ulkopuolella. Nyt on entistä suurempi tarve investoida WTO:hon ja tehdä työtä sen eteen, että kansainvälisen kaupan pohjana toimiva järjestelmä pystyy vastaamaan nykyisiin ja tuleviin haasteisiin.