Argentiinan taloushistoria muistuttaa vanhanaikaista vuoristorataa. Silmukoita siinä ei ole, mutta enemmän tai vähemmän jyrkät nousut ja laskut toistuvat noin kymmenen vuoden jaksoissa. Juuri nyt vaikuttaa siltä, että maa on jälleen kerran alamäen partaalla tai sen alussa. Talous saattaa tällä hetkellä olla jo taantumassa, samalla kun monet vapaakauppaan uskovat pienemmät naapurimaat, etenkin Etelä-Amerikan Tyynen meren rannikkovaltiot, voivat yhä ylpeillä yli viiden prosentin kasvuennusteilla.
Syitä vuodesta 2002 jatkuneen talouskasvun katkeamiseen on monia. Ulkomaankauppaan niistä liittyvät hallituksen kauppapolitiikan linja ja kansainvälisten rahoittajien syvä luottamuksen puute.
Argentiinalla on viime vuodet ollut kyseenalainen kunnia kilpailla maailman protektionistisimman maan tittelistä. Omavaraisuus ja tuontisubstituutio kuuluvat vuosikymmenestä toiseen valtaa pitävien peronistien perussanastoon.
Kolmas tärkeä tavoite on valtionvelan minimoiminen, jonka osalta Argentiina onkin saavuttanut hyviä tuloksia – aiheuttaen valitettavasti samalla liikenneinfrastruktuurin ja julkisten palveluiden tason huomattavaa laskua. Suuren osan valtion velan vähenemisestä selittää yksinkertaisesti se, ettei maalle ole myönnetty uusia luottoja vanhojen saatavien ollessa edelleen kiistanalaisia.
Argentiinalla on tällä hetkellä merkittävä maakuvaongelma Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Johtavat englanninkieliset talouslehdet julkaisevat toinen toistaan synkempiä kuvauksia siitä, miten Etelä-Amerikan toiseksi suurin maa ei ole valtavista luonnonrikkauksistaan ja kohtuullisen hyvin koulutetusta väestöstään huolimatta onnistunut saavuttamaan kestävän ja tasaisen kasvun tietä.
Presidentti Cristina Fernandez de Kirchnerin hallintoon kriittisesti suhtautuvat Argentiinan omat tiedotusvälineet tarttuvat mielellään kaikkeen ulkomailla esitettyyn kritiikkiin ja synkistävät näkymää entisestään.
Keskipitkällä tähtäimellä Argentiinan tilanne ei kuitenkaan ole ollenkaan toivoton, kaikkea muuta. Sen viennin tukijalka on vahva ja tehokas maataloussektori, jonka tuomat valuuttatulot nousevat soijan ja maissin maailmanmarkkinahintojen mukana. Valtio ottaa niistä osansa vientiverojen muodossa. Myös viinin ja pihvilihan tuottajana Argentiina voisi olla hyvin kilpailukykyinen, jos se noudattaisi erilaista valuutta- ja talouspolitiikkaa.
Argentiina tuottaa jo nyt elintarvikkeita 400 miljoonalle ihmiselle eli kymmenen kertaa enemmän kuin sen oma väestö kuluttaa. Turismia on varaa kasvattaa huomattavasti ja parhaillaan devalvoituva peso tarjoaa siihen hyvät mahdollisuudet.
Kasvualoilla mahdollisuuksia
Vielä suuremmat rikkaudet odottavat hyödyntämistään peltojen ja laidunten alla. Argentiinalla on maailman kolmanneksi suurimmat liuskekaasuvarat ja myös paljon vielä hyödyntämätöntä öljyä. Pahin tahra maan maineessa investointikohteena, melkein kaksi vuotta kestänyt kiista espanjalaisen Repsolin YPF-omistusosuuden kansallistamisesta on nyt saatu sovittua.
On varsin mahdollista että energiasektorilla tullaan näkemään merkittäviä ulkomaisia investointeja jo ennen loppuvuoden 2015 presidentinvaaleja. Toinen tuleva kasvuala on kaivosteollisuus – Andien itärinteillä on tulevaisuudessa hyvät mahdollisuudet nähdä samanlaista kasvua, joka on vuorten toisella puolella jo vuosia siivittänyt Chilen kansantaloutta.
Suomen näkökulmasta ei tule unohtaa että Argentiinan pohjoisimmat provinssit tarjoavat hyvän kasvualustan eukalyptukselle – ja sitä käyttävälle metsäteollisuudelle.
Usein toistettu väite on, että Argentiinan ei ole yhteiskuntana tarvinnut kehittyä, koska maana se on niin rikas. Maatalouden tuottama varallisuus on riittänyt, kertyneet pääomat on investoitu etupäässä ulkomaille ja oman, kilpailukykyisen teollisuuden kehittäminen on jäänyt tekemättä.
Käännekohta voi nyt kuitenkin olla käsillä. Argentiinan uuden, vuonna 2016 aloittavan presidentin ja hänen hallituksensa päätöksistä riippuu paljon. Valitseeko maa yhteistyöhakuisen, vapaakauppaan, markkinaehtoisuuteen ja investointien suojelemiseen perustuvan linjan vai jatkaako se omavaraisuutta ja valtion vahvaa roolia tavoittelevalla protektionistisella polulla?
Itse uskon ensimmäiseen vaihtoehtoon. Vaalien voittajasta riippumatta Argentiinan kauppa- ja investointipolitiikan linja tulee muuttumaan ulkomaisten toimijoiden kannalta parempaan suuntaan.
Jos Argentiina tekee tämän kipeästi tarvitsemansa kurssimuutoksen, tarjoavat sen 40 miljoonaa ostovoimaista kuluttajaa ja yli kymmenen vuotta kasautunut investointitarve houkuttelevia mahdollisuuksia myös suomalaisille viejille ja investoijille.
Täällä jo olevien yritysten tulisi olla vielä kärsivällisiä ja uusien tulokkaiden kannattaisi puolestaan aloittaa markkinoiden kartoittaminen jo nyt. Siinä työssä Buenos Airesin Team Finland -verkosto on palveluksessanne.