Sveitsi aiheutti aaltoja Euroopan talousmerellä äänestettyään helmikuun alussa tiukempien maahanmuuttorajoitusten puolesta.

Käytännössä äänestystulos johtaa siihen, että EU-kansalaisten vapaa liikkuvuus Sveitsiin päättyy nykymuodossaan ja tilalle tulee kolmen vuoden sisällä kiintiöihin ja enimmäismääriin pohjautuva järjestelmä. Nokkapokka Bernin ja Brysselin välillä lähti heti äänestystuloksen jälkeen kiivastahtisesti liikkeelle, EU:n pitäessä tiukasti kiinni vapaan liikkuvuuden periaatteesta yhtenä sisämarkkinoiden peruspilareista.

Sveitsi oli parin viikon ajan puhutuimpia aiheita Euroopassa, kunnes Ukrainan tapahtumat toivat toisenlaisen todellisuuden kaikkien tietoisuuteen. Huomattiin, että Euroopassa on suurempiakin huolenaiheita kuin Sveitsi.

Sveitsi on omalaatuisella järjestelmällään luonut vahvan elinkeinoelämän ja talousjärjestelmän, joka on osoittanut muokkautumiskykynsä tämän päivän geotalouden pyörteissä. Maa oli jo 1800-luvun lopulla Euroopan vauraimpia maita, joten pelkästään pankkisalaisuuden ja kilpailukykyisen verotusjärjestelmän varaan menestystä ei voi argumentoida.

Kyse onkin laajemmasta kokonaisuudesta. Sveitsin valaliitto on ainutlaatuinen yhteiskunnallinen järjestelmä maailmassa, ja kiistatta pystynyt tuottamaan poliittisesti vakaan, taloudellisesti menestyvän ja globaaliin järjestelmään hyvin sopeutuvan mallin. Siinä mallissa on muuttujina toki ripaus protektionismia, mutta myös liberaaleja työmarkkinoita ja ennen kaikkea vahvaa omien vahvuuksien tunnistamista ja niiden eteen työskentelemistä.

Monimutkaisten kahdenvälisten sopimuspakettiensa kautta Sveitsin on jo vuosia koettu saaneen EU:n sisämarkkinoille pääsystään ja muusta EU-yhteistyöstään enemmän kuin se on ollut valmis itse antamaan – rusinat pullasta on ollut usein käytetty vertauskuva.

Näkökulma on monella tapaa perusteltu, ja sen johdosta nyt äänestetyt rajoitukset olivat Brysselissä – ja jäsenmaissa sen kautta – vaikeaa nieltävää. Näin varsinkin kun suhteiden päivitysneuvottelut vastaamaan paremmin tämän päivän realiteetteja oli tarkoitus aloittaa tänä keväänä. Nyt ollaan kuitenkin toisenlaisessa tilanteessa, kansa on puhunut ja siihen pitää EU:nkin sopeutua.

Sveitsissä suoran demokratian järjestelmä

Monet talousasiantuntijat totesivat, että helmikuun äänestystulos osoitti sveitsiläisten päättäneen ensi kertaa asettaa talouselämän tarpeet toissijaiseksi ja äänestää enemmän muiden arvojen pohjalta. Samalla se toi koko Euroopan tietoisuuteen, että Sveitsissä merkittäviäkin politiikkamuutoksia voidaan saada aikaan aloitteiden kautta.

Onkin hieman paradoksaalista, että demokraattisia arvoja voimakkaasti puolustavan EU:n keskellä, Euroopan sydämessä sijaitsevan maan suoran demokratian järjestelmä oli ennen tätä äänestystä melko huonosti tunnettu muualla Euroopassa. Niin voimakas oli tunnereaktio kautta maanosan, että olisi voinut päätellä vakavammastakin asiasta olevan kyse kuin demokratian toteutumisesta.

Äänestystulos ei tarkoita, että Sveitsi sulkisi rajansa kolmen vuoden kuluttua, vaan Sveitsin talous ja elinkeinoelämä tarvitsevat ja tulevat käyttämään jatkossakin ulkomaista työvoimaa. Myös maahanmuuttoon liittyviä äänestyksiä tulee lähivuosina todennäköisesti lisää, voiden pehmentää helmikuussa hyväksytyn aloitteen vaatimuksia ja vaikutuksia. Ja tärkeimpänä: Sveitsillä ja EU:lla on yhteinen intressi löytää olemassa olevan tiiviin kauppakumppanuuden tarvitsemat puitteet, myös työvoiman liikkuvuuden kannalta.

Pieni, vahvasti monikulttuurinen ja -kielinen Sveitsi, jossa jo lähes neljännes väestöstä on ulkomaalaisia, onkin pystynyt rakentamaan menestystarinan vahvuuksillaan ja siten näyttämään esimerkkiä muille. Maa on toistuvasti kansainvälisten kilpailukyky-, innovaatio- ja nuorisotyöllisyysvertailujen kärjessä.

Vaikka nyt saatu äänestystulos oli ikään kuin kansan käyttämä jarru, jonka avulla annettiin mahdollisuus pohtia talouden kehityksen laajempia seurauksia, kauppa ja investoinnit sitovat Sveitsiä jatkossakin sekä naapurimaihin, Euroopan unioniin että kolmansiin maihin hyvin tiiviisti.

Voisiko siis olla, että Sveitsin malli toimii ja tulisi olla esikuvana muillekin? Ja voisiko peräti olla, että Sveitsin avulla, oman mallinsa ja oman integraatioasteensa kautta, koko Euroopankin pullassa on enemmän rusinaa jaettavaksi?