Hoidan ulkoministeriössä energiaan liittyviä asioita. Kun illalla heittäydyn sohvalle lukemaan uusinta Tekniikan Maailmaa, työt pomppaavat sivuilta silmille. Myös jämeräpartaiset insinöörismiehet ovat huolestuneita ilmastonmuutoksesta. Lehti esittelee ansiokkaasti uusia tapoja tuottaa energiaa. Osa tosin menee ylitse diplomaatin ymmärryksen. Tiesittekö, että kahdenkymmenen vuoden päästä Suomi voisi olla merkittävä puhtaan energian tuottaja ja viejä, jos Lapin tunturit valjastettaisiin tuulivoimalle ja jos niiden sähkö muunnettaisiin vedyksi ja vietäisiin Keski-Eurooppaan?

Mielikuvituksellista ehkä mutta todellisuutta on, että maailmassa on meneillään suuri energiamurros. Muutos on väistämätön, vaikka emme vielä tiedä, minkälaisella energialla maailma toimii vuonna 2050.

Suomalaista osaamista tarvitaan maailmalla

Todellisiakin ratkaisuja syntyy. Esimerkiksi Helsingin energialaitos osaltaan täyttää hallituksen tavoitteita ja muuttuu päästöttömäksi vuoteen 2035 mennessä. Kaupunkilaisten sähköön ja lämmitykseen tullaan käyttämään Itämerta, maan lämpöä kuuden kilometrin syvyydessä, tekoälyä ja ehkäpä jopa pieniä ydinvoimaloita. Mutta kestää vielä ainakin vuosikymmenen ennenkuin Helsingin voimaloiden hiilikasat muuttuvat kukkakedoiksi.

Lähes kolme neljäsosaa kasvihuonekaasupäästöistä syntyy energiantuotannosta ja käytöstä. Suomi on kuluneina vuosikymmeninä kyennyt leikkaamaan päästöjään ja samanaikaisesti kasvattamaan kansantalouttaan. Suomalaiselle osaamiselle olisi suurta tarvetta maailmalla.

B2G:llä haetaan vienninedistämisen keinoja

Kehitys- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnarin johdolla aloitettiin kesällä vuoden kestävä kokeilu, jossa kuuden suurlähettilään voimin haetaan keinoja vahvistaa vienninedistämistä. Vastaan kokeilussa energian ja kiertotalouden viennistä. Kohderyhmä on erityisesti julkinen sektori, joka omalta osaltani onkin keskeinen. Julkiset toimijat päättävät useimmiten energiahankkeista, ja vähintäänkin vastaavat sektorin sääntelystä.

Kokeilun puitteissa on päästy hyvään alkuun: nyt selvitetään sektorikohtaisesti potentiaalisia vientiyrityksiä ja markkinoita, ja samaan aikaan käymme kokeilukollegojen kanssa läpi parhaita käytänteitä ja opimme toisiltamme. Ensi kesänä osaamme vetää johtopäätöksiä ja keskittyä työssä siihen, mistä saa parhaita tuloksia.

Tuloksia tarvitaan. Suomi elää viennistä eikä vienti nykytilanteessa elä ilman kovaa työtä.