Mikä yhdistää herraskaista viininviljelijää ja globalisaation vastaista anarkistia? Itävallassa vastaus tähän kuuluu: Transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuus TTIP:n vastustaminen.
Vastustus jatkuu lisääntyvänä Itävallassa huolimatta siitä, että Itävallan kauppa Yhdysvaltoihin on kasvavaa. Eurobarometrin mukaan 67 prosenttia vastustaa sopimusta, joidenkin gallupien mukaan jopa 75 prosenttia itävaltalaisista on sopimusta vastaan.
Eikä kyse ole pelkästään kansalaisjärjestöistä, vaan hallituksen jäsenistä ja Itävallassa poliittisestikin tärkeistä sosiaalikumppaneista, kuten ammattiliitoista. Samanaikaisesti kuvat kloorikanoista tai geenilohesta leviävät sosiaalisessa mediassa ja siellä käytävä keskustelu aiheesta on aktiivista.
Mutta miksi negatiivinen TTIP-ilmiö puhkeaa juuri Itävallassa?
Tunteet edellä: Kauppakomissaari Malmström ja antipaneeli
Itävallan työntekijöiden ammattiliitto järjesti 22.2.2016 avoimen yleisötilaisuuden, jossa kauppakomissaari Cecilia Malmström keskusteli itävaltalaisten kanssa TTIP:stä – yksin sen puolesta argumentoiden.
Tilaisuudessa kävi hyvin ilmi yleisesti esillä olevat TTIP-huolet liittyen työttömyyteen, työelämän ja ruokaturvan standardeihin ja niiden ylläpitämiseen, yksityistämiseen, demokratiaan, hyvinvointivaltioon, investointisuojaan sekä perusoikeuksiin. Myös investointeja koskeva riitojenkäsittelymenettely herättää huolta, kansanedustajienkin joukossa.
Faktat perässä: vientiriippuvainen Itävalta
Itävalta on taloudeltaan Suomea hieman suurempi, Suomen tavoin vientiriippuvainen, yleensä vapaakauppaa kannattava ja sitä tarvitseva markkina.
Kun Suomea pidetään hyvin vientiriippuvaisena (Maailmanpankin lukujen lähes 38 prosenttia BKT:stä tulee viennistä), Itävallan vastaava luku on yli 53 prosenttia. Itävallan talous rakentuu suhteellisen laajasta, koneiden ja laitteiden tuotannosta sekä pienestä maataloussektorista, joista vientituotteena mainittakoon viinit.
Itävallassa suurten yritysten lisäksi pk-yritykset ovat hajauttamassa vientisektorin riskiä.
Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä, mukaan lukien perheyritykset, on Itävallan taloudessa tärkeä rooli. Itävaltalainen pk-yritys saattaa tähdätä suoraan vientimarkkinoille. Mutta toisaalta, heti naapurissa on samankielinen Saksa, ja lisäksi Itävaltalaisten yritysten läsnäolo on merkittävää myös lähialueilla Länsi-Balkanilla sekä Itä-Euroopassa.
Itävallan viennistä 70–80 prosenttia suuntaa EU-maihin. Tästä sisämarkkinoiden imusta huolimatta Yhdysvallat on Itävallan kolmanneksi suurin ja ylijäämäinen vientimarkkina, heti Saksan ja Italian jälkeen noin kuuden prosentin osuudella. Vuonna 2015 kauppa Yhdysvaltoihin kasvoi peräti 40 prosenttia.
Identiteettiä etsimässä
Itävaltalaiseen identiteettiin liittyy tietynlainen vastarinta, esimerkiksi ydinvoiman ja GMO:n vastustus tai puolueettomuus. TTIP-keskustelussa on havaittavissa samaa vastarintaa. Sillä on merkityksensä, että kyseessä on juuri Yhdysvaltojen ja EU:n välillä neuvoteltava kumppanuussopimus.
TTIP on tunnekysymys, siinä yhdistyvät globalisaation, Yhdysvaltojen, EU:n vallan sekä maailman muuttumisen vastustus.
TTIP-vastustuksen voikin ymmärtää itävaltalaisen identiteetin kautta. Vaikka osa huolista olisikin perusteltuja ja osaan Euroopan komissio pyrkii puuttumaan, liittyy jokaiseen uuteen sopimukseen ja tilanteeseen tietty epävarmuus muutoksesta.
Oiva sisäpolitiikan väline
Aihe on jo ollut esillä huhtikuun 2016 tulevissa liittopresidentinvaaleissa. Esimerkiksi tämän hetken presidentinvaalien gallup-suosikki Alexander van der Bellen (aiemmin Vihreä, nykyinen sitoutumaton) on kertonut vastustavansa TTIP-kumppanuutta, samoin vapauspuolue FPÖ:n Norbert Hofer. Myös sosiaalidemokraattien Hundstorfer suhtautuu kumppanuuteen kriittisesti.
Virkeästä TTIP-keskustelusta ja vastustuksesta huolimatta Itävalta on loppujen lopuksi pragmaattinen. Merkittävää onkin se, ettei TTIP-vastustuksessa ole kysymys vapaakaupan vastustamisesta. Itävaltalaisittain ei ole ongelmallista tai ristiriitaista, että kaikki vastustavat TTIP:tä, mutta kukaan ei vastusta vapaakauppaa.
”Itävaltalaisittain ei ole ongelmallista tai ristiriitaista, että kaikki vastustavat TTIP:tä, mutta kukaan ei vastusta vapaakauppaa.”
Itse en näe tuossa suurempaa ristiriitaa. Voihan sitä tykätä syödä esim. lihaa, mutta silti ei halua epäinhimillisiä teurastuksia. Eiköhän monien osalla TTIP:n vastustamisessa enempikin ole kyse siitä, että se koetaan jotenkin tuollaisena haitallisena ja vääränä implementaationa sinänsä hyödylliseen asiaan. Jota näkemystä vahvistaa se, että TTIP:stä ei pahemmin tiedoteta mitään vaan kaikki on salaisuuden peitossa. Kunnes sitten joskus tulee ehdotus, johon voi vastata vain kyllä tai ei. Mahdanko olla oikeassa ?
”TTIP on tunnekysymys, siinä yhdistyvät globalisaation, Yhdysvaltojen, EU:n vallan sekä maailman muuttumisen vastustus.”
Se vähä, mitä olen päässyt TTIP:stä lukemaan, kertoisi kyllä, että kyse on enempikin korporaristisen ja demokraattisen yhteiskunnan vastakkainasettelusta yksityishenkilöiden – ymmärrettävästi – yleensä ollessa demokratian ja yksilöiden oikeuksien kannalla. Voi olla väärin tulkittu, mutta tuollaisen kuvan tilanteesta helposti saa. Ja siitä saa syyttää sitten huonoa tiedotusta, jos tilanne ei ole niin.
Muutenkin tuo kirjoituksen lause on melko huono ja jopa harhaanjohtava. Yksikään ihminen ei varmaankaan ole vastaan maailman muuttumista, jos se tapahtuu heidän mielestään positiiviseen suuntaan. Nyt vain on kyse siitä, mihin suuntaan se muuttuisi – ja siitä, että jos huomataankin tehdyn virheliike, kuinka vaikeaa sen virheen korjaaminen olisi – jos yleensä mahdollista. Globalisaatio sinänsä voi olla monien mielestä paha asia, jos se näivettää tai jopa estää paikallisen toiminnan. Pitäisi se olla Suomenkin intresseissä, ettei kaikki asiat globalisoidu. Vai ?
Hei, ja kiitos kommenteistasi! Bloggaukseni tarkoitus oli hieman avata itävaltalaista ajattelutapaa TTIP:stä ja siksi siinä on myös mukana kärjistyksiäkin. Toki samanlaista keskustelua käydään muissakin maissa – ja hyvä niin. Keskustelu ja avoimuuteen liittyvä kritiikki ovat esimerkiksi vaikuttaneet siihen, että EU:n ehdotukset ovat nykyään netissä luettavissa.
Totta on, että kukaan yksilö ei vastusta maailman muuttumista positiiviseen suuntaan, mitä se sitten jokaisen yksilön kohdalla eri tapauksissa tarkoittaakin. Ja kyllä itse näkisin, ettei globaaleja ja paikallisia toimia tarvitse asettaa vastakkain: molempia tarvitaan.
TTIP:n ei tule olla tunnekysymys, vaan siihen liittyvät päätökset tulee tehdä faktojen pohjalta. Laitan tähän vielä muutaman linkin, josta löytyy lisätietoa TTIP-kumppanuudesta sekä neuvotteluista:
– ulkoministeriön sivuilla oleva tietopaketti: http://formin.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=49307&culture=fi-FI&contentlan=1
– komission TTIP-sivut (josta löytyvät myös EU-tekstiehdotukset) http://ec.europa.eu/trade/policy/in-focus/ttip/
– neuvottelumandaatin julkistamisuutinen sekä liitteenä mandaatti
http://www.formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=314049&contentlan=1&culture=fi-FI
Kiitoksia nopeasta vastauksesta. Totta on, ettei noin tärkeää asiaa saisi hoitaa pelkästään tunteilla. Mutta valitettavasti monelle se on tuntunut olevan se helpompi ellei peräti ainoa vaihtoehto. Onneksi tuota infoa näyttää nyt olevan tarjolla – pitää perehtyä noihinkin antamiisi linkkeihin.
Globaalisuus vs. paikallisuus. Molempia tarvitaan, kyllä. Mutta TTIP:nkin mukana pitäisi huomoida, ettei globaalisuudelle anneta liian hyviä kilpailuasetelmia suhteessa paikallisuuteen. IMHO. Siinä saattaa jäädä musta pekka ja pelkkä maksajan rooli käteen. Mutta toisaalta ymmärrän hyvin, että kyllä tuo voi antaa myös suomalaiselle yritystoiminnalle mahdollisuuksia. Kuinka paljon ja kuinka hyviä, siitä en kyllä itse olen nähnyt arvioita.
Tämä TTIP ja sen sisarsopimus, joka solmittiin Etelä-Amerikan maiden ja USA:n välille, sekä Kanadan kanssa solmittu sopimus antavat ennenkaikkea mahdollisuuden yrityksille haastaa valtioita oikeuteen, jos ne kokevat lainsäädännön estävän kannattavaa liiketoimintaa.
Kyse ei mielestäni ole niinkään siitä, että valtiot pääsääntöisesti nämä häviäisivät, vaan siitä, että välimiesoikeutta pitää yleensä käydä ja yrittää sopia jonkinlaisista korvauksista, vaikka vastakkain ovat yksityinen raha ja kansalaisten rahoittama valtio.
Näitä oikeudenkäyntejä on jo vireillä Yhdysvaltojen naapureissa. Verovarat ovat yhteisiä ja yleensä eivät riitä edes tarvittaviin palveluihin, miksi pitäisi käyttää rahaa valtion puolustamiseen näissä tapauksissa ja vielä korvauksiin.
Valtiolla tulee olla oikeus suojella kansalaisiaan, luontoarvojaan ja luonnonvarojaan ilman, että yksityisillä yrityksillä on siihen puheoikeutta, saati oikeutta korvauksiin.
Jos asbestia vielä jossain käytetään (ja käytetäänhän sitä) niin TTIP merkitsee, ettei sitä voida kieltää maksamatta hyvityksiä – kun oikea tie olisi lähinnä vaatia asbestia myyneiltä korvauksia kansalaisten terveyden uhraamisesta liiketoiminnan alttarille.
TTIP ei ole suomalaiselle sen parempi kuin itävaltalaisellekaan – sitä ei tule hyväksyä.
Asenteesi itävaltalaisia/ ttip:tä kohtaan on ilmeinen. Vai oletko varma, ettei heidän kantansa perustu siihen, että ovat ottaneet asioista selvää. Miten tehdä päätös tunteettomasti, jos ja kun faktat herättävät huolta. Esim. että USA ei ole hävinnyt ainuttakaan vapaakauppasopimuksiin liittyvää kannetta. USA:n elintarvikelainsäädäntö on pitkälti korporaatioiden lobbauksen tuote. EU.n ja USA:n välisessä kaupassa tullit eivät oikeasti ole este, vaan vain kolmisen prosenttia. Mihin sopimusta siis tavallinen itävaltalainen- tai suomalainen näyttäisi tarvitsevan.