Keskellä eteläistä Afrikkaa sijaitseva Sambia on mineraalivarannoiltaan rikas maa ja yksi suurimmista kuparin tuottajista ja viejistä Afrikassa. Kaivosteollisuus on Sambian talouden tukipilari, maa on maailman kahdeksanneksi suurin kuparintuottaja ja kuudenneksi suurin koboltin tuottaja. Sambian kaivosteollisuutta suosii suotuisa maantiede, kaivosteollisuuden pitkä historia, poliittinen vakaus, turvallisuus sekä suhteellisen myönteiset taloudelliset olosuhteet. Valtavista luonnonrikkauksista ja suosiollisista olosuhteista huolimatta tuloerot maassa ovat maailman suurimpia ja yli puolet väestöstä elää köyhyydessä.
Vuonna 2015 kaivannaisteollisuus kattoi alleen 47 prosenttia viennistä, 26 prosenttia valtion tuloista, 10 prosenttia bruttokansantuotteesta ja 0,8 prosenttia työllisyydestä Sambiassa. Epäsuorasti, alihankintaketjujen ja kaivosteollisuuden eri arvoketjujen kautta, kaivosteollisuus saattaa kattaa jopa yli puolet valtion bruttokansantuotteesta. Kun Sambian kaltaiset valtiot eivät rikkauksistaan huolimatta kykene takaamaan kansalaisilleen kasvavaa hyvinvointia syytä etsitään usein korruptiosta. Suuret tulot synnyttävät helposti poliittisia kannusteita rahavirtojen salailuun ja piilotteluun. Varsinkin Afrikassa monet luonnonvaroiltaan rikkaat valtiot ovat vuosikymmenien voimakkaan taloudellisen kasvun jälkeen edelleen häntäpäässä inhimillistä kehitystä tarkasteltaessa.
Läpinäkyvyys lääkkeenä korruptiolle
Valtioiden, monikansallisten yritysten ja kansalaisjärjestöjen yhteistyöhön perustuva EITI-aloite (Extractive Industries Transparency Initiative) pyrkii parantamaan avoimuutta ja tilivelvollisuutta luonnonvarojen hallinnoinnissa. Sambia on ollut EITI-jäsenmaa vuodesta 2009 ja se on julkaissut yhteensä kahdeksan vuosittaista EITI-raporttia. Raporteissa täsmäytetään vuositasolla kaivosyhtiöiden maksut valtiolle ja valtion kaivosyhtiöiltä tilittämät rahavirrat. Sambian EITI:n maakoordinaattori ja sihteeristön johtaja Siforiano Banda kertoo olevansa tyytyväinen, sillä hän näkee läpinäkyvyyden lisääntyvän ja trendin kulkevan oikeaan suuntaan myös kansainvälisesti.
Lokakuussa Sambian nähtiin tehneen merkityksellistä edistystä niin sanotun EITI-standardin toimeenpanossa. Standardia pidetään kansainvälisellä tasolla yllä validaation kautta ja jokainen jäsenmaa läpikäy validaatioprosessin, jossa arvioidaan jäsenmaan suoriutumista standardia vasten. EITI:ä hallinnoiva johtokunta valvoo prosessia ja arvioi valtion edistymistä. Sambian saama arviointi jättää toivomisen varaa, edistyminen ei ole ollut täysin tyydyttävää ja standardia ei ole toteutettu odotusten mukaisesti.
Kuka käärii voitot?
Vuoteen 2020 mennessä kaikki EITI-jäsenmaat ovat velvoitettuja varmistamaan, että jokainen maassa toimiva kaivannaisteollisuuden yritys tuo julki todelliset omistajansa ja edunsaajansa. Omistuksen salaaminen ruokkii korruptiota ja keskeistä korruptiota vastaan taistellessa on juuri nimettömyyden suojan poisto. Siforiano Banda huomauttaa, ettei tämä ole ainoastaan kehittyvien maiden ongelma, vaan kansainvälinen epäkohta, joka koskettaa kaikkia, kuten Paratiisin paperit –tietovuoto on jälleen osoittanut. Banda peräänkuuluttaa myös lainsäädännön välttämättömyyttä ongelman ratkaisussa, ilman sitä on hänen mukaansa mahdotonta selvittää todellisia omistajia.
Sambian talouden näkymät ja numerot ovat tervehtyneet vuoden 2015 romahduksen jälkeen. Vuonna 2016 kasvu yltyi 3,4 prosenttiin ja sen uskotaan nousevan 4,1 prosenttiin vuonna 2017. Positiivinen kehitys selittyy pitkälti kuparin kysynnän kasvulla ja kuparin maailmanhinnan nousulla, joka on noussut ensi kertaa kolmeen vuoteen yli 7000 dollariin tonnilta. Uusimmassa Maailmanpankin Doing Business- rankingissa Sambia lukeutuu kymmenen parhaan parantajan joukkoon mitattaessa liiketoimintaympäristön kehitystä.
Sambian kaivosteollisuuden tulevaisuus vaikuttaa tällä hetkellä valoisalta, mutta ongelmia ei ratkota hetkessä.