Miten investoinnit ymmärretään Sambiassa?

Kun tapaan sambialaisia viranomaisia ja keskustelemme yksityissektorin merkityksestä ja kehityksestä Sambialle, hyvin usein puheeksi nousevat investoinnit. Sambialaisessa retoriikassa ulkomaisia liikekumppaneita kutsutaan investoijiksi. Kun rekisteröit yrityksen PACRA:n eli paikalliseen patentti- ja rekisterihallitukseen nimen perään yleensä liitetään ”investments”. Olet siis investoija, vaikka yrittäisit vain myydä teknologiaa.

Vaikka jokainen ulkomaalainen Sambian formaalissa taloudessa toimiva yrittäjä ei olisikaan sanan varsinaisessa merkityksessä investoija, on investointien merkitys taloudelle ja kehittyvillä markkinoille valtava. En tiedä viimeaikaisia tutkimuksia, joissa investointien merkitystä olisi Sambiassa tutkittu tieteellisesti ja perusteellisesti, mutta sen selvittäminen olisi ensiarvoisen tärkeää. Samoin olen yrittänyt löytää tutkimusta siitä, kuinka paljon investoinnit tuottavat lisäarvoa Sambiassa. Sen tiedon avulla voitaisiin puhua järkevämmin esimerkiksi paikallisten firmojen alihankintaketjujen osuudesta suurissa ulkomaisissa sijoituksissa, kuten kaivossektorilla.

Kansainvälisille yrityksille sijoittaminen kehittyville markkinoille on perusteltua monista syistä. Monet hakevat veroetuja tai resursseja, toiset tehokkaampaa ja edullisempaa työvoimaa. Toiset taas etsivät kuljetus- tai logistiikkaetuja tuotteilleen tuomalla laitokset lähemmäs kuluttajia. Syyt ovat monia.

Jos ajattelet investoivasi kehittyville markkinoille, esimerkiksi Sambiaan, ota huomioon seuraavat seikat:

  • Makrotaloudellinen tilanne voi olla vaikea. Sambian kwacha muuttuu kuparin maailmanmarkkinahinnan mukaisesti. Kotimaiset rahoitusmarkkinat ovat suhteettoman kalliit.
  • Verotuspolitiikka voi joskus olla epäjohdonmukaista, etenkin kaivossektorilla. Tämä voi aiheuttaa välilliskustannuksia ja näköalattomuutta.
  • Korruptio voi luoda odottamattomia tehottomuuksia investointeihin.
  • Infrastruktuuri, etenkin sähköverkon heikko kunto ja kannattavuus ovat esteinä laaja-alaisimmille investoinneille. Kuljetus ja logistiikka voivat myös muodostua haasteiksi.
  • Maanomistuslait voivat aiheuttaa päänvaivaa.
  • Sijoitusten ja voittojen kotiuttaminen Sambiasta on suhteellisen helppoa jo lailla suojattua.
  • Doing Business Index (Maailmanpankin indeksi) Sambiassa on suunnilleen samaa tasoa kuin esim. Etelä-Afrikka, Intia tai Saudi Arabia

Jotta ulkomaiset sijoitukset kasvaisivat, tulisi Sambiaa markkinana tuntea paremmin. Maan ja kulttuurin tunteminen on tuiki tärkeää, jotta ollaan valmiita kattamaan myös tuntemattomia riskejä, joita lähes aina kehitysmaihin sijoittamisessa on.

Yksi vähemmälle huomiolle jäänyt asia on sambialaisten vähäinen sijoittaminen Sambiaan. Kauppakeskukset tuntuvat olevan tällä hetkellä ainoa ”varma” sijoituskohde sambialaiselle rahalle. Tämä raha pitäisi myös saada liikkeelle. Eläkevakuutusyhtiöiden rahat, valtion omistamat yritykset ja niiden pääoma sekä yksityinen pääoma pitäisi sijoittaa takaisin Sambiaan.

Jos pohditaan yksityissektorin potentiaalia, Sambian yksityissektorin kasvufirmat, johon voitaisiin investoida, ovat kymmenissä, eivät sadoissa. Keskimääräinen ikä kasvufirmalla on 8-10 vuotta ja sillä on noin 10-15 työntekijää. Sen tarpeet ovat lähinnä käyttöpääomassa. Arvioiden mukaan 100 000 USD ja 500 000 USD välillä. Näistä firmoista noin puolet ovat vientiin, ainakin osittain, keskittyviä.

Ilmiselvimmät investointikeissit Sambiassa ovat luonnonresursseihin liittyviä. Tähän Suomikin voisi keskittyä, sillä ei ole Suomellekaan yhdentekevää miten luontoa Afrikassa kohdellaan. Esimerkiksi kiinalaiset investoijat tulevat ryminällä markkinoille ja pyrkivät varmistamaan markkinoillepääsyn ja vientikanavat Kiinaan. Suomikin on mineraalien tuoja ja viejä, kuten muutamat muut eurooppalaiset maat. Investoinnit tulisi tehdä strategisesti ja vastuullisesti.