Nepalin talouden erityispiirre on tuonnin ja viennin volyymin huikea ero. Jokaista vientitulorupiaa kohden maahan tuodaan hyödykkeitä kahdeksan rupian edestä, eli tuonti on kahdeksankertainen vientiin verrattuna. Tilanne näyttää äkkiseltään mahdottomalta, mutta sen tekee mahdolliseksi ulkomailla työskentelevien nepalien kotimaahan lähettämät rahat.
Nepalin talous kasvaa vuosittain noin 5 prosenttia ja sen tukipilarina on edelleen maatalous. Tämä siitäkin huolimatta, että maata on vaikea viljellä sen vuoristoisuuden vuoksi. Tasaisia alueita löytyy vain maan eteläosasta lähellä Intian rajaa, muuten maanviljelyä harrastetaan usein hyvin jyrkillä rinteillä, joille rakennetuilla terasseilla viljely tapahtuu. Tämä johtaa luonnollisesti tehottomuuteen, sillä terasseilla ei voi käyttää nykyaikaisia maatalouskoneita, kuten traktoreita. Rinteiden jyrkkyys estää koneiden käytön ja siksi yleinen näky Nepalissa on edelleen härkää luotsaava maanviljelijä, joka käyttää kyntämiseen puista auraa.
Nepalin talous on mittaluokaltaan pieni. Nepalin budjettivuosi alkaa heinäkuussa ja päättyy kesäkuun lopussa. Budjettivuoden 2014-2015 talousarvio on noin 5 miljardia euroa, eli sama kuin Helsingin budjetti. Kansalaisten näkökulmasta ero on huikea Helsingin jakaessa rahansa noin puolelle miljoonalle ihmiselle, kun Nepalissa taas on ihmisiä lähes kolmekymmentä miljoonaa, ellei enemmänkin, mikäli mukaan lasketaan miljoonat ulkomailla työskentelevät nepalit.
Budjetin 5 miljardia kaavitaan kokoon pääosin tuontitulleilla sekä hyödykkeiden arvonlisäverolla. Nepalin palkkataso on alhainen, joten palkoista ei verotuloja kerry, kuten Suomessa. Minimipalkka täällä on 7500 Nepalin rupiaa kuussa, mikä tämän päivän kurssilla tarkoittaa 60 euroa.
Vaikka minimipalkka on virallisesti olemassa, sitä ei läheskään aina noudateta. Nepalissa vähänkin varakkaammat perheet palkkaavat kotiinsa siivoojan, joka myös laittaa ruokaa ja pesee pyykit. Nämä työntekijät saattavat saada palkkaa vain puolet minimipalkasta, sen lisäksi kuitenkin ruuan ja myös asunnontapaisen talosta, jossa he työskentelevät. Verotuloja palkkatuloista ei juuri kerry, koska vain suurempia palkkoja verotetaan.
Tuonnin ja viennin volyymin huikea ero
Nepalin talouden erityispiirre on tuonnin ja viennin volyymin huikea ero. Jokaista vientitulorupiaa kohden maahan tuodaan hyödykkeitä kahdeksan rupian edestä, eli tuonti on kahdeksankertainen vientiin verrattuna. Tilanne näyttää äkkiseltään mahdottomalta, mutta sen tekee mahdolliseksi ulkomailla työskentelevien nepalien kotimaahan lähettämät rahat.
Näillä rahoilla köyhätkin nepaliperheet voivat hankkia hyödykkeitä, joiden hankkiminen olisi muuten mahdotonta. Kukaan ei tarkkaan tiedä ulkomailla työskentelevien määrää, mutta pelkästään Intiassa nepaleja työskentelee arvioiden mukaan 2-3 miljoonaa. Erityisen suosittuja työskentelymaita ovat myös Persian lahden maat. Myös Malesiassa, Japanissa ja Etelä-Koreassa työskentelee paljon nepaleja. Voidaankin sanoa, että ihmiset ovat Nepalin tärkein vientiartikkeli, joka päihittää perinteisen viennin, kuten matot ja valmisvaatteet, selvästi.
Rahalähetykset näkyvät selvästi myös Kathmandun katukuvassa, jonne on viimeisen kymmenen vuoden aikana ilmestynyt valtavasti autoja ja vielä enemmän moottoripyöriä ja skoottereita. Intialainen skootteri maksaa tänä päivän noin 160 000 rupia eli yli kahdenkymmenen minipalkan verran. Ulkomailta tuleva raha on siis nepalilaisille tarpeen.
Nepalin talouden kehittymisen suurimmat esteet ovat korruptio, byrokratia ja poliitikkojen päättämättömyys. Tämä on johtanut esimerkiksi siihen, että maa kärsii akuutista energiapulasta. Sähköä säännöstellään niin, että kuivana kautena, joka kestää lokakuusta huhti-toukokuulle, sähköä on tarjolla vain 12 tuntia vuorokaudessa.
Teollisuus pyörii siten dieselgeneraattorien varassa, vaikka maassa on tarjolla noin 80 000 megawattia vesivoimaa. Asiantuntijoiden mukaan näistä megawateista puolet, eli 40 000 megawattia, voitaisiin rakentaa heti taloudellisesti kannattavasti. Ikävä tosiasia on kuitenkin se, että Nepal tuottaa itse vesivoimaa tällä hetkellä vain noin 700 megawattia, kun energiatarve on samaan aikaan 1400 megawattia. Vajetta täytetään ostamalla Intiasta sähköä ja pyörittämällä dieselgeneraattoreita.
Tulevaisuudessa tilanne paranee hieman, sillä maassa on rakenteilla lisää vesivoimaa, mutta vielä on pitkä matka tilanteeseen, jossa Nepal myy sähköä naapurimailleen. Sähkön vienti voisi nostaa Nepalin pois köyhyydestä.