Useiden nopeuksien Mercosur – jääkö Argentiina seinäkukkaseksi?

Argentiinassa ja Uruguayssa on pidetty viimeisen puolen vuoden aikana presidentin- ja parlamenttivaalit. Niiden tuloksena Mercosurin poliittinen värikartta on muuttunut siten, että Brasiliassa, Paraguayssa ja Uruguayssa on vallassa liberaaleja markkina-arvoja ja vapaakauppaa kannattavat keskusta-oikeistolaiset hallitukset.

Argentiinassa on puolestaan palattu keskusta-oikeistolaisen hallituksen jälkeen takaisin maassa jo vuosikymmenten ajan hallinneeseen peronismiin (ns. ”politiikan kolmas tie”, Argentiinassa 40-luvulla syntynyt ideologia, jossa korostuvat mm. yhteiskunnallisesti oikeudenmukainen, taloudellisesti vapaa ja poliittisesti riippumaton isänmaa). Peronismia on esiintynyt sekä vasemmistolaisilla että oikeistolaisilla politiikkapainotuksilla.

Argentiinan uuden hallituksen ensimmäinen prioriteetti on maan valtavan ulkomaanvelan uudelleenneuvottelu ja makrotalouden kuntoon saattaminen, yli 50% inflaation alentaminen, työllisyyden, kotimaisen tuotannon ja kulutuksen kasvattaminen sekä viennin lisääminen. Lisäksi prioriteettina on keskuspankin dollarivarantojen nopea kasvattaminen mm. Vaca Muertan lupaavien liuskekaasu- ja öljyvarantojen avulla.

Kaupunkimaisemaa Buenos Airesista. Kuva: Leopardi/Unsplash.
Kaupunkimaisemaa Buenos Airesista. Kuva: Leopardi/Unsplash.

EU ja Mercosur – onko tanssipari tasapainoinen?

Argentiinan uusi presidentti Alberto Fernández, jota on luonnehdittu keskusta-vasemmistolaisen peronismin edustajaksi, kritisoi EU–Mercosur-sopimusta vaalikampanjansa aikana. Sittemmin hän on taktisesti pehmentänyt kantaansa.

Argentiinassa on kuitenkin uuden hallituksen myötä alettu yhä enemmän kyseenalaistaa EU–Mercosur-sopimuksen etuja. Vaikka sopimus merkittävästi lisäisi maataloustuotteiden vientimahdollisuuksia, koetaan sen samaan aikaan uhkaavan Argentiinan teollisuustuotantoa ja hävittävän monia teollisuudenaloja kokonaan (eritoten auto-, tekstiili- ja kenkäteollisuus).

Argentiinalainen teollisuustuotanto on tehokkuudessa, laadussa ja kilpailukyvyssä huomattavasti EU-maita jäljessä. Pelkona on, ettei sopimuksen takaama 10–15 vuoden siirtymäaika riitä Argentiinan teollisuustuotannon nostamiselle kilpailukykyiselle tasolle. Erityisesti vahvat ammattiliitot puolustavat reippaasti omia etujaan.

Jotta Argentiina ei jää tästä tangosta pois, on sen kansainvälisten kumppaneiden, EU etunenässä, pyrittävä rohkaisemaan ja tukemaan maata hyvän hallinnon ja vakaan makrotalouden vahvistamiseksi, teollisuustuotannon monipuolistamiseksi ja modernisoimiseksi sekä kilpailukyvyn kasvattamiseksi. On viestittävä aktiivisesti EU–Mercosur-sopimuksen hyödyistä molemmille osapuolille. Mercosur-maiden ml. Argentiinan juuret ovat jo yhteisen historian vuoksi syvällä Euroopan mullassa. Pitkällä tähtäimellä niin Mercosurin kuin EU:n intressissä on vahvistaa näitä juuria ja suoda kasvulle mahdollisuus.