Yhdysvaltain poikkeuksellisen repivän presidenttikampanjan tulos oli ennakoimaton ja yllätys lähes kaikille, voittaja Trumpia myöten. Vaalit muuttivat Yhdysvaltain politiikan asetelmat täydellisesti ja kuluneet päivät vaalien jälkeen ovat olleet täynnä spekulaatioita voittajan tulevista politiikan linjauksista. Mitä ne ovat, ei ole vielä tiedossa. Tuskinpa itse president elect, Donald Trumpkaan näitä linjauksia vielä tietää.

Keskustelu presidentti Obaman ja tulevan presidentin välillä avasi näkymää tulevaan tehtäväkenttään, ja vastuualueen todettiin olevan selkeästi odotettua laajempi. Tästäkin syystä on turha odottaa kovin selkeitä linjauksia vähään aikaan.

Avainhenkilövalinnat lähiviikkojen aikana antavat osviittaa myös poliittisista linjauksista. Ensimmäiset nimitykset on tehty laajan kommentoinnin saattelemana.  On varmaa, että linjaukset tulevat poikkeamaan suuresti presidentti Obaman linjauksista.

Vaalikiertueella ja vaalikeskusteluissa käsiteltiin republikaanikandidaatin linjauksia useaan otteeseen ja niistä spekuloitiin myös laajalti. Oleellisin vaalitulokseen vaikuttanut tekijä oli mielestäni tiivistetty The Atlanticissa seuraavasti: ”The press takes him literally, but not seriously; his supporters take him seriously, but not literally.”

Eli suomeksi, lehdistö ottaa hänet sanatarkasti, mutta ei vakavasti. Hänen kannattajansa puolestaan ottavat hänet vakavasti, mutta eivät sanatarkasti. Tämä lienee tärkein ohjenuora myös tulevalle toimikaudelle. On turha yrittää ymmärtää menneistä lausunnoista mitä tarkalleen tulee nyt tapahtumaan, mutta yleissuunta monelle asialle on selvä.

Mikä muuttuu Yhdysvaltojen kaupankäynnissä?

Mitä vaikutuksia vaaleilla sitten tulee olemaan maailmankauppaan? Kauppasopimuksista Trump lupasi lopettaa NAFTAn ja olla allekirjoittamatta TPP-sopimusta. TTIP-neuvottelujen kohtalosta puhuttiin vähemmän.

Muina kansainvälisesti merkittävinä kauppaan vaikuttavina tekoina hän lupasi muun muassa palauttaa teollisuuden työpaikat ja tuoda ne takaisin Kiinasta ja Meksikosta, lisätä tulleja ja romuttaa ilmastosopimuksen.

Kotimaan taloutta aiottiin vaalilupauksissa aktivoida isolla panostuksella infrastruktuurin rakentamiseen, sekä alentamalla veroja, vähentämällä sääntelyä, avaamalla hiilikaivokset ja muu energiateollisuus tukemaan taloutta.

Karmaiseva lista, jonka vaikutukset maailmankauppaan olisivat dramaattiset toteutuessaan. Se mitä todella tulee tapahtumaan, on todennäköisesti kuitenkin jotain muuta. Puretaanpa hieman edellistä luetteloa.

TPP-sopimus jäänee allekirjoittamatta, se lienee tosiasia. NAFTAsta irtaantuminen ei ole aivan ilmoitusasia, sillä se on hyväksytty osallistuneiden maiden lainsäädännön mukaisessa järjestyksessä, siksi  irtaantuminenkin on monimutkaisempi asia.

TTIP:stä jäämme odottamaan seuraavaa vaihetta. Sopimuksella voisi ehkä olla pienet mahdollisuudet edetä. Yhdysvallat ja Eurooppa ovat keskenään tasaveroisia kumppaneita, joiden taloudessa on paljon yhteisiä piirteitä. Kaupassa ei ole kummallakaan kyse halpatuonnista. Republikaanit ovat yleensä olleet vapaakaupan kannattajia, eikä presidentti tee yksin mitään päätöksiä, vaan tässä tapauksessa oman värisuoransa, kongressin tuella. Se, löytyykö tukea koville vapaakaupan vastaisille päätöksille, jää nähtäväksi.

Miten käy työpaikoille?

Kiinaan ja Meksikoon menneet työpaikat eivät tule tulleja nostamalla takaisin, sillä niitä ei enää ole samassa muodossa kuin missä ne lähtivät. USA:n teollisuuden ongelma on ollut heikko tuottavuus ja vanhanaikaiset tuotantolaitokset. Maasta lähteneitä vanhan teollisuuden työpaikkoja ei ole sellaisenaan missään.

Teollisuus on tuomassa uusien teknologioiden (automaatio, 3D-tulostus, esineiden internet, jne.) myötä valmistusta takaisin Yhdysvaltoihin. Itse asiassa presidentti Obama on jo aiemmin käynnistänyt merkittävän teollisen kehitysohjelman tämän tukemiseksi.

Valmistuksen volyymit ja työpaikkojen määrä eivät tule vastaamaan mennyttä aikaa, eikä äänestäjien toiveita. Maailma on nyt toinen ja viisikymmenluku ei Trumpin populistisista lupauksista huolimatta palaa. Uudet työpaikat tulevat myös edellyttämään huomattavasti koulutetumpaa työvoimaa, kuin mitä vanhoilla teollisuuspaikkakunnilla on tällä hetkellä tarjota.

Tullimuurein ei myöskään työpaikkojen määrä kasva. Kauppa on Yhdysvalloissakin monenvälistä ja tullit haittaavat myös sen omaa yrityskenttää. Tässäkin asiassa jää nähtäväksi, mitä tulevaisuudessa tapahtuu ja miten republikaanienemmistö suhtautuu mahdollisuus tulliesteisiin.

Konkretiaa lupauksiin

Kotimaan talouden vauhdittaminen verojen alennuksin tulee varmaan toteutumaan, se on republikaanista politiikkaa pelkistetyimmillään. Miten sitten tullaan suhtautumaan äärivasemmistolaiseen elvytyspolitiikkaan, luomalla työtä infrastruktuuri-investoinnein, on myös kysymys, joka tulee esille kongressissa.

Hiilikaivosten uudelleen avaaminen menee ensisijaisesti vaalilupausten piikkiin. Öljyn maailmanmarkkinahinta on sellaisella tasolla, että hiilenkäytön lisääminen on epätodennäköistä, samoin kuin öljy- ja kaasukrakkauksen aloitus uudelleen. Öljy- ja kaasuhankkeiden rajoitteiden poistaminen on kuitenkin öljylobbyn pitkäaikaisten tavoitteiden mukaista. Se tulee väistämättä muuttamaan ilmastotavoitteiden toteutumista ja hidastamaan uusiutuvien energiaratkaisujen kehitystä.

Vaikka liittovaltion energialinja varmasti muuttuu, osavaltiotasolla ja erityisesti kaupunkitasolla muutos ei ole ollenkaan itsestään selvää. Samoin yritystason linjauksia ei liittovaltio voi muuttaa, ainoastaan verotus- ja tukiratkaisut vaikuttavat niihin.

Tapasin muutama viikko sitten yhden Yhdysvaltain huomattavimman sähköyhtiön toimitusjohtajan. Hänen viestinsä oli poikkeuksellisen moderni vanhoilliselle toimialalle. Energiayhtiöiden tehtävä on turvata asiakkaidensa energiahuolto nopeasti kehittyvässä ympäristössä.

Tämä edellyttää toimintaa lähellä asiakasta, asiakasyhteistyötä, entistä parempaa asiakaskokemusta sekä uuden liiketoimintamallin kehittämistä samalla, kun osa sähköntuotannosta ja tarpeen ohjauksesta siirtyy asiakkaille. Asiakasvaateet ja entistä edullisempi uusi hajautetun tuotannon tekniikka vie toimintaa väistämättä ilmastonmuutoksen kannalta oikeaan suuntaan liittovaltion ajatuksista riippumatta.

Vastaavia ajatuksia ovat esittäneet isojen kaupunkien pormestarit. Kaupunkien välinen yhteistyö, erityisesti smart city –teemojen puitteissa on räjähtänyt parin viime vuoden aikana. Väestön jatkuva keskittyminen kaupunkeihin lisää urbanisaation haasteita ja niitä halutaan ratkoa hyväksi havaittuja ratkaisuja hyödyntäen. Myös ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät useissa kaupungeissa ja tarve toimia on ilmeinen. Liittovaltion toimet tuskin merkittävästi hidastavat kaupunkien omia aikeita.

Miten käy Suomen ja Yhdysvaltojen väliselle kaupalle?

Näkemyksiä Suomen ja Yhdysvaltojen välisistä kauppasuhteista tulevaisuudessa on esitetty Suomessa jo laajalti. Vaalit ovat padonneet investointitarpeita jo vuoden. On odotettu vaalituloksia, ennen kuin isoja päätöksiä tehdään.

Yhdysvalloissa jo toimivat suomalaisyritykset tuskin kokevat isoa muutosta toimintaedellytyksilleen. Tuote- ja projektimyyntiä toteuttavat yritykset voivat joutua tiukempien tuonnin esteiden eteen. Samoin julkisten hankintojen helpottuminen kansainvälisille yrityksille tulee jäämään haaveeksi.

Kokonaisuutena voidaan sanoa että lähtökohtaisesti samat tarpeet tuotteille ja palveluille tulevat jatkumaan kuten ennenkin. Team Finlandin avulla edistetyille toimialoille (terveydenhuolto, ICT ja digitalisaatio, luovat alat sekä cleantech) tulevat markkinat toimimaan entiseen tapaan vaaleista huolimatta. Tästä pitävät huolen kuluttajat ja asiakasyritykset.

Nyt kun oranssi on uusi musta, yksi asia on kuitenkin varma. Kansakunnan puheen sävy muuttuu seuraavien kuukausien aikana. Vastaavaa isoa muutosta todistin 2008 vaalien jälkeen Yhdysvalloissa. Voittaneen kampanjan retoriikkaa ja painotuksia tullaan yhä kuulemaan kaikista kanavista ja kansan äänitorvien toistamana.

Kansa näkyy johtajiensa näköisenä, haluttiinpa sitä tai ei.