Vuonna 2000 hyväksytty YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 Naiset, rauha ja turvallisuus toi konfliktien sukupuolittuneet vaikutukset kansainvälisen politiikan keskiöön. Päätavoitteina on vahvistaa naisten osallistumista konfliktien ehkäisyssä, ratkaisemisessa ja rauhanrakentamisessa, sekä lisätä naisten suojelua konflikteissa. Naiset ja tytöt ovat aktiivisia toimijoita, ja ilman heitä ei voida saada aikaan kestävää rauhaa.

Tänä vuonna juhlitaan 1325-päätöslauselman 20-vuotisjuhlaa, joka huipentuu turvallisuusneuvoston avoimeen istuntoon 29. lokakuuta. Syksyn kalenteri on täyttynyt pyörryttävästä määrästä virtuaalisia seminaareja, joissa pohditaan mennyttä, mutta sitäkin enemmän suunnitellaan tarmokkaasti miten jatkamme tästä eteenpäin.

Globaalin 1325-perheen innostus ja aktiivisuus ei osoita lamaantumisen merkkejä siitäkään huolimatta, että naiset, rauha ja turvallisuus-agendan toimeenpano on takkuillut viime vuosina.

1325 nyt ja jatkossa – periksi ei anneta

Retoriikan ja tekojen välillä on suuri ristiriita. 1325-agenda on normatiivisesti vahva mutta haasteet ovat toimeenpanossa. Rahoitus naisten merkityksellisen osallistumisen lisäämiseksi rauhan ja turvallisuuden prosesseihin, naisjärjestöille ja ihmisoikeuspuolustajille on riittämätöntä. Vuonna 2015 asetetuista tavoitteista YK on kuitenkin onnistunut toteuttamaan noin puolet. Huolestuttavaa on naisiin kohdistuvan väkivallan ja vihapuheen sekä rankaisemattomuuden lisääntyminen.

Entistä YK:n komentajaa Patrick Cammaertia lainaten: ”It is now more dangerous to be a woman than to be a soldier in modern wars”. Raiskaus on halpa ja tehokas ase.

Alle 20%:ssa turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa on viittaus naisten oikeuksien tärkeydestä. Joka viides pakolaisnainen kokee seksuaalista väkivaltaa. Naisten osallistuminen rauhaneuvottelujen delegaatioissa ei ole lisääntynyt merkittävästi ja vain alle 20% rauhansopimuksista sisältää naisiin, tyttöihin tai sukupuolten tasa-arvoon liittyviä ehtoja. Vain 4,2% YK:n rauhanturvajoukoissa on naisia. Vain 41%:lla YK:n jäsenmaista on kansallinen 1325-toimintaohjelma.

Koronapandemia vaikuttaa naisiin ja heikentää tasa-arvoa, jota kohtaan niin sanottu anti-gender-liike hyökkää voimalla normaalioloissakin. Naisten palkaton hoitotaakka on kasvanut. Kotiväkivalta on lisääntynyt, mukaan lukien raiskaukset, teiniraskaudet ja lapsiavioliitot. Globaalisti vain 0,2% konfliktialueiden kehitysyhteistyöstä (ODA) kohdistuu naisjärjestöjen tai naisaktivistien toimintaan, ja tämä rahoitus on laskenut pandemian aikana entisestään.

Kun päälle lisätään vielä vahvistunut nationalismi ja multilateraalisen järjestelmän haasteet, voi kysyä onko 1325-agendalla toivoa.

Kyllä on eikä periksi anneta.

YK:n jäsenmaat ja eri järjestöt ovat tehneet yli 400 sitoumusta 1325-agendan toimeenpanon vauhdittamiseksi. Lokakuun loppuun mennessä moni maa julkaisee 1325-toimintasuunnitelmansa. Espanjan ja Suomen yhteinen sitoumusaloite Commitment 2025 pyrkii vahvistamaan naisten osallistumista rauhanprosesseissa vuoteen 2025 mennessä. Uusissa sitoumuksissa on tärkeintä saada aikaan konkreettisia vaikutuksia ja muuttaa rauhanrakennusarkkitehtuuria. Retoriikan ja tekojen välinen kuilu on saatava umpeen.

Turnausväsymystä ei ole näkyvissä. Saavutettuja tuloksia ei haluta menettää ja erilaiset verkostot ja avunantajien ja kansalaisyhteiskunnan yhteisjärjestelyt vaikuttavat voimakkaammilta kuin aikaisemmin.

Köyhyys on naisistunut ja kestävä ja transformatiivinen muutos vaatii ennustettavaa ja relevanttia rahoitusta sekä talouden ja poliittisen vallan dynamiikan uudelleen arviointia. Ilmastonmuutos, pandemiat, yksityissektorin vallan vahvistuminen ja uudet teknologiat vaikuttavat siihen, että konfliktien konteksti on monimutkaistunut ja myös 1325-agenda vaatii päivittämistä. Aseistariisunta ja asekauppasopimukset ovat yksi heikoista lenkeistä.

Suomi on vahva 1325-toimija kansallisesti ja kansainvälisesti

Suomen kolmas toimintaohjelma (2018-2021) on realistinen ja operatiivinen, ja se korostaa konkreettista toimintaa ja tuloksia pyrkien helpottamaan virkamiesten ja kansalaisjärjestöjen työtä. Ohjelma valmisteltiin ja sitä toteutetaan ja seurataan yhdessä eri ministeriöiden ja laitosten sekä kansalaisjärjestöjen kanssa. Toimeenpanoa koordinoi ulkoministeriö ja siitä raportoidaan vuosittain eduskunnalle läpinäkyvyyden ja julkisen keskustelun lisäämiseksi.

Ulkoministeriön toiminta ja rahoitus kohdistuvat pääosin konfliktimaihin ja muihin yhteistyömaihin sekä kansainväliseen 1325-agendan edistämiseen eri verkostoissa, YK:ssa, EU:ssa ja alueellisissa järjestöissä. Kansalaisjärjestöistä varsinkin Suomen Lähetysseura, Kirkon Ulkomaanapu ja CMI ovat merkittäviä toimijoita konfliktimaissa ja –alueilla. Suomi tekee yhteistyötä UN Womenin kanssa monissa ohjelmissa.

Ulkoministeriö on erityisesti panostanut rauhanvälitykseen, rekrytointeihin, Nuoret, rauha ja turvallisuus -teemaan sekä uskonnollisten ja perinteisten rauhanrakentajien työn edistämiseen.
Puolustushallinnon määrätietoinen työ tuottaa tulosta. Naisten määrä on saavuttanut kansallisessa toimintaohjelmassa asetetun tavoitteen. Vuoden 2019 lopussa kriisinhallintaoperaatioissa palveli 31 naista ja 367 miestä, eli naisten osuus oli 7,8 prosenttia. Suomi on myös saavuttanut YK:n asettaman tavoitteen, jonka mukaan esikunta- ja sotilastarkkailijatehtävissä toimivista 15 prosentin tulee olla naisia.

Myös kriisinhallintakeskus on useaan kertaan ylittänyt pitkäaikaisen tavoitetason, jossa 40% siviilikriisinhallintaan rekrytoiduista on naisia. Lisäksi teemaa käsittelevä tutkimustoiminta on käynnistynyt.

Tätä työtä on hienoa tehdä kokeneiden, osaavien ja innostuneiden kumppanien kanssa niin Suomessa kuin maailmallakin. Ensi vuonna ryhdymme yhdessä laatimaan neljättä kansallista toimintaohjelmaa.

Feministisen ulkopolitiikan omaksuminen yhä useammassa maassa antaa toivoa ja YK:n oma toiminta, muun muassa gender-kysymysten ja Naiset, rauha ja turvallisuus-teeman valtavirtaistaminen YK:n laajuiseksi uudeksi normaaliksi, on hyvä pohja mistä ponnistaa eteenpäin.