Torstai 12.3., kaksi päivää ennen Espanjan hätätilan julistamista. Työskentelemme normaalisti toimistolla. Koronakriisi huolettaa ihmisiä ja puhelin soi lähes taukoamatta. Lähes jokaisessa puhelussa toistuvat samat kysymykset.

Päivä on tapahtumarikas ja hyvin erilainen muihin työpäiviin verrattuna. Normaalit työpäivät suurlähetystössä sisältävät nekin yleensä asiakaspalvelua, sosiaalisen median viestintää ja mediaseurantaa, mutta tänään saamme tilaisuuden osallistua kriisiviestintään.

Tilanteen vakavuudesta huolimatta olemme innostuneita työstä, jota teemme ja siitä, että voimme osaltamme auttaa Espanjassa olevia suomalaisia. Hyvin vähän tiedämme siitä, mikä meitä muutaman päivän päästä odottaa.

Rutiinien ylläpito on tärkeää

Viikonloppu on tunteiden vuoristorataa. Toiminta hiljenee Madridissa ja Espanjaan julistetaan hätätila. Alamme pohtia, mitä mahdolliset rajoitukset ulkona liikkumiseen tarkoittaisivat meidän arjessamme.

Alkuun tilanne näyttäytyy kiinnostavana mahdollisuutena. Eläisimme aitiopaikalla kriisin keskellä ja saisimme tarkastella maailmaa hyvin erilaisesta näkökulmasta.

Samalla voisimme tehdä rästitehtäviä, opiskella omatoimisesti espanjaa sekä testailla uusia reseptejä. Suunnittelemme päivämme täyteen aktiviteetteja ja alamme löytää harmaana näyttäytyvästä tilanteesta myös sitä kuuluisaa hopeareunusta.

Kriisin keskellä eläminen alkaa kuitenkin nopeasti näkyä arjessa. Työskennellessä etänä on hankalaa määritellä itselleen aikataulua ja ylläpitää rutiineja.

Aamulla kellon soidessa yhdeksältä tuntuu turhalta nousta ylös ja jättää mukava sänky, kun kukaan ei odota saapuvaksi minnekään, eikä ulkopuolisen tahon määräämää aikataulua ole. Silti tällaisina aikoina rutiinit ovat tärkeämpiä kuin koskaan.

Yhteisöllisyyttä sosiaalisessa mediassa ja kotikadulla

Parin viikon jälkeen huomaa omaksuneensa karanteenirutiinit, joita noudattaa automaattisesti.

Kauppareissut ovat mahdollisuus ottaa hetki happea ja poistua kotoa. Lenkille lähteminen houkuttelee enemmän kuin koskaan, mutta onneksi kotonakin voi treenata.

Jatkuva tietotulva ja uutisointi tuovat samanaikaisesti turvaa ja ahdistusta. On hyvä tietää, missä mennään ja mitkä ovat uusimmat käänteet. Silti jatkuva uutisten lukeminen voi ahdistaa, kun tietoa tulee jo liikaa.

Sosiaalinen media antaa mahdollisuuden saada tietoa, mutta toimii myös loistavana kanavana pitää yhteyttä läheisiin. Some myös yhdistää samassa tilanteessa olevia ihmisiä ympäri maailman.

Voimme osoittaa tukeamme, jakaa vinkkejä tylsyyttä vastaan, kertoa jäävämme kotiin #yomequedoencasa-tunnisteilla tai osoittaa arvostavamme arjen sankareita, jotka työskentelevät vaikeinakin aikoina meidän muiden eteen.

On tärkeää muistaa nostaa katse välillä pois puhelimesta ja katsoa ympärilleen, koska ihmiset tarvitsevat toisiaan. Tässä tapauksessa se voi tarkoittaa kadun toisella puolella olevaa naapuria.

Jokailtaiset kello kahdeksan taputukset parvekkeilla ja ikkunoilla luovat yhteisöllisyyttä sekä muistuttavat muiden ihmisten olemassaolosta ja yhteisestä toivosta. Yhteisöllisyys kannustaa meitä kaikkia jaksamaan: tarvitsemme myös aitoja kohtaamisia virtuaalitodellisuuden lisäksi.

Uusi tilanne opettaa uusia taitoja

Harjoittelu on kieltämättä ollut hyvin erilainen kuin ajatuksissa oli. Suurlähetystö työnantajana antaa kuitenkin rauhaa ja turvaa, koska saamme heti ensimmäisinä tietoa tilanteesta ja muutoksista.

Ammattiosaamisen näkökulmasta tilanne kriisin keskellä on kiintoisa ja täysin uusi sekä odottamaton.

Koskaan ei voi tietää, mitä elämässä tulee eteen, mutta siitä voi oppia. Kyky muuntautua uusiin tilanteisiin, joustaa ja pysyä positiivisena epävarmuuden keskellä ovat kuitenkin taitoja, joista varmasti on hyötyä tulevaisuudessakin.

Tilanne on harmittava ja surullinen, mutta kokemuksena tämä on ainutlaatuinen. Tällä hetkellä ainoa  hätämme on vain tylsistyminen. Kotisohvalla terveenä kamppailemme ainoastaan omien ajatustemme kanssa ja haaveilemme siitä, miten halaamme läheisiämme, kun jälleen tapaamme. Meillä on kaikki hyvin ja olemme turvassa.

Kirjoittajat

Julia Nevalainen on viestinnän opiskelija Jyväskylän yliopistosta. Espanjankielisestä maailmasta kokemusta on kartoitettu Sevillassa, Espanjassa töiden parissa ja Limassa, Perussa yliopistovaihdon aikana. Ammatillisiin kiinnostuksen kohteisiin kuuluu erityisesti kriisiviestintä ja kulttuurienvälinen viestintä.

Roosa Rundqvist on matkailun liikkeenjohdon opiskelija Haaga-Helia-ammattikorkeakoulusta. Espanja ja espanjan kieli ovat tulleet tutuksi töiden parissa Aurinkorannikolla sekä Erasmus-vaihdossa Madridissa. Erityisesti kiinnostaa kansalaispalvelut matkailun ja matkustusturvallisuuden näkökulmasta.