Helsingin Sanomien taannoinen juttu Norjan matpakke-kulttuurista herätti taas keskustelua suurlähetystön lounaspöydässä. Suurlähetystöllä ei ole omaa kanttiinia, joten meilläkin on aina eväät mukana. Eväitten norjalaistumisen taso on kuitenkin vaihtelevaa. Osalla on mukana päivällisen tähteitä edellispäivältä, jotka voi näppärästi lämmittää. Osalla taas norjalaisittain voileipää ja kenties lisäksi hedelmää. Suomesta tuodut karjalanpiirakat herättävät erityisen suurta lounaskateutta.

Kouluruokailu herättää tunteita

Julkaisin Hesarin matpakke-artikkelin suurlähetystön Facebook-sivulla ja odotetusti se herätti paljon tunteita seuraajissamme. Monet kaipailevat suomalaista kouluruokailua ja toisten mielestä matpakke on paljon parempi ja terveellisempi vaihtoehto. Norjassa ei muutenkaan juuri tunneta lämmintä lounasta. Monet vieraat kyselevät vinkkejä lounasbuffeteista, mutta niitä ei oikein Oslosta löydy. Puolisoni on esimerkiksi niin tottunut leipälounaaseen, että ei edes pysty syömään lämmintä lounasta. Se on hänen mielestään kuin söisi kaksi päivällistä.

Pålegg eli leivänpäälliset

Hesarissa esiteltiin koululaisten eväslaatikoitten sisältöjä ja mainittiin useampia peri-norjalaisia päällysteitä. Mitä ovat nämä merkilliset norjalaiset leivänpäälliset?

Tässä seuraa lyhyt esittely.

Kaviar: Mätitahnaa tuubissa tietysti. Tätä syövät kaikki ja usein sen lisäksi pursotetaan majoneesia.

Kaviarmix: Tuubissa valmis sekoitus mätitahnaa ja majoneesia!

Makrell i tomat: Makrillia tomaattikastikkeessa. Oman tyttäreni suosikki, puoliksi norjalainen kun on. Itse en ole vielä päässyt makrillin makuun. Olisi kuitenkin superterveellistä.

Tuubijuustot: Näissä riittää valinnanvaraa. On pekonijuustoa, kinkkujuustoa, katkarapujuustoa, jalapenojuustoa…

Brun ost eli ruskea juusto: Norjalaisklassikko. Koen integroituneeni, sillä olen oppinut pitämään tästä makeasta juustosta vuosien saatossa.

Leverpostei: Hienoksi tahnaksi prosessoitu maksapasteija, jonka tuoksusta ei voi erehtyä. Tätä syötetään jo alle 1-vuotiaille, joille leipäpalat kuutioidaan sopivan pieniksi suupaloiksi.

Hifistelyä vai ei?

Hesarin juttuun haastateltu opettaja kertoi, että on joutunut toppuuttelemaan vanhempia, jotta eväslaatikon sisältö ei menisi kilpavarustelun puolelle. Itsekin jouduin yhtenä aamuna miettimään, onko siinä liikaa hifistelyn makua, jos laitan kolmevuotiaan matpakkeen paketin (Suomesta hartaasti isoäidin maahantuomia) Muumi-rusinoita. Päädyin ottamaan rasian pois.

BBC kirjoitti myös ajatuksia herättävän analyysin norjalaisten eväskulttuurista. Toimittaja pohtii, lisäävätkö eväät itse asiassa työtehokkuutta. Jutussa tuotiin esiin nk. decision fatigue-ilmiö eli se, että ihminen kykenee tekemään vain tietyn määrän päätöksiä päivässä. Kun ei tarvitse lounasravintolassa arpoa mitä syö, vaan kaivaa laukusta maksapasteija-leivät, säästyy aivokapasiteettia tärkeämpiin valintoihin. Syöminen on myös tehokasta kun ei tarvitse jonottaa. Ja näin pääsee lähtemään töistä kotiin ajoissa niin kuin Norjassa on tapana.

Kollegani Henna kirjoitti suurlähetystön blogissa jo aiemmin vanhemmille päänvaivaa aiheuttavasta ruokahävikistä ja joka-aamuisesta eväitten valmistamisen riemusta. Suomen syksyinen eväs-kohu herätti meissä kieltämättä hilpeyttä. Me jatkamme täällä joka-aamuista eväitten pakkaamista, jämien lämmittämistä mikrossa ja haikailemme omien kouluvuosien perään.