Kolmen kuukauden korkeakouluharjoitteluni Lissabonin-suurlähetystössä alkaa olla lopuillaan. Päädyin hakemaan Lissaboniin harjoitteluun alun perin Brasiliassa vietetyn vaihtovuoden vuoksi. Tuolloin opin sujuvan portugalin kielen (joka tosin on monessa kohtaa osoittautunut melko erilaiseksi verrattuna Portugalin versioon). Portugali oli minulle maana jo ennestään tuttu, ja halusin hyödyntää ja parantaa kielitaitoani harjoittelussa.

Monipuolista työkokemusta

Harjoittelun aikana olen päässyt tekemään varsin erilaisia työtehtäviä, joista tärkeimpänä on raportointi Portugalin poliittisesta ja taloudellisesta tilanteesta. Olen päässyt myös perehtymään laajalti erilaisiin aiheisiin, aina Portugalin ilmastopolitiikasta kaivossektorin toimintaan ja biomassan käyttöön energiantuotannossa. Kahdesta viimeisestä olen kirjoittanut myös Market Opportunities -tekstit Team Finlandin sivuille. Harjoittelun ajalle osuivat myös Suomen eduskuntavaalit, ja äänestys oli suurlähetystöllä vilkasta. Vaaleihin liittyviin tehtäviini kuului lisäksi Suomen vaalitulosten uutisoinnin seuranta Portugalin mediassa.

Eurovaalit lähenevät, ja Portugalissa on tänä vuonna edessä myös kansalliset parlamenttivaalit. Olen tutustunut Portugalin puoluepolitiikkaan ja sen muutoksiin vaalien alla. Toistaiseksi Portugalissa ei olla nähty sellaista oikeistopopulismin nousua, kuin monissa muissa Euroopan maissa. Portugalin oikeisto on kuitenkin muutoksessa, ja uusia pienpuolueita on syntynyt.

Opiskelen viidettä vuotta kansainvälistä politiikkaa Tampereen yliopistossa. Harjoittelun aikana yllättävää oli, miten monipuolista ja itsenäistä raportointia pääsin tekemään. Olen myös päässyt laajentamaan osaamistani oman alani ulkopuolisiin aiheisiin, joihin en muuten olisi luultavasti ikinä perehtynyt. Näiltä osin harjoittelu on siis ollut antoisa ja yllättäväkin.

Hurmaava Portugali

Kolme kuukautta on lyhyt aika, mutta siinä ajassa Portugali on ehtinyt hurmata minut täysin. Tässä ajassa Lissaboniin on ehtinyt muotoutua elämä ja arki. Päätin käyttää tilaisuuden hyödyksi ja kokeilla uusia, vähän erikoisempiakin harrastuksia: salsa-tanssia, laitesukellusta ja surffausta. Portugalilaisille surffaaminen tuntuu olevan kuin laskettelu suomalaisille. Rannoilla näkee pieniäkin lapsia aalloilla lautoinensa, ja moni omistaa oman surffilaudan. Lissabonista alle tunnin bussimatkan päässä sijaitseva Ericeira on tunnettu surffikohde, jonne olen suunnannut viikonloppureissuille. Sukelluskurssille päädyin, sillä ihastuin sukeltamiseen kokeiltuani sitä vuodenvaihteessa Brasilian-matkalla. Avovesisukellussertifikaatin hankin lopulta Lissabonin eteläpuolella sijaitsevassa Sesimbran rantakaupungissa maaliskuussa, jolloin vesi oli noin 16-asteista. Voidaan siis sanoa, että kevät on ollut täynnä uusia kokemuksia niin työkokemuksen, kuin vapaa-ajan puolesta.

Parina viikonloppuna vierailin myös Etelä-Portugalin Algarvessa, jonne isovanhempani monien muiden suomalaisten tavoin suuntaavat talvea pakoon muutamaksi kuukaudeksi joka vuosi. Voisin hyvin nähdä myös itseni viettämässä eläkepäivä Algarven meri-ilmassa. Lissabonista ikävä tulee tietysti kaunista kaupunkia ja sen miradouro-näköalatasanteita, toinen toistaan parempia ravintoloita, lempeää kevätilmaa, niitä Atlantin aaltoja, sekä myös elämää kuuden hengen kimppakämpässämme kuuden eri kansalaisuuden kanssa. Pidempäänkin olisi Lissabonissa viihtynyt, mutta nyt paluu Suomeen lähenee. Varmaa on kuitenkin, että Portugaliin palaan varmasti pian.